Vuoden ensimmäinen Auringon nousu.
Pakkanen oli niin kova että oli ihan pakko väsätä viimasuojat pikku Volvoon, että moottori lämpenee edes jossain ajassa ja kabiini on lämmin. Käytännöllisyys ennen estetiikkaa.
Ja pienellä lenkillä kun oltiin Chilin kanssa niin bongattiin tuo edellisessä postauksessa ollu aura etukuormaajan keulilla, niin onhan se massiivinen. Chili for the scale.
Mulla on monenlaisia suunnitelmia talon suhteen ja yksi on se että eteisestä ois pääsy terassille, siis korotetulle terassille joka olisi juurikin tuosta ikkunasta heti vasemmalla. Mutta sitten aina välillä kun avaa sälekaihtimet ja tälläinen taideteos iskee verkkokalvoille, niin alan miettimään että miksi tää pitäisi pilata ovella.
Ja maisemat sen kun paranee vaan.
Kylmän lenkin jälkeen on mukava maata lämpimällä pyyhkeellä.
Jätin vahingossa tuon tyynyn tuohon Isovaarin tuolille ja siitä tuli sitten Chilin tyyny.
Kyllä ne kelit on nyt suosinut vaikkakin hieman kylmän puoleista on ollut.
Se hyvä puoli kovissa pakkasissa oli että hanget alkoi kantamaan Chiliä ja ei tarvinnu aina kahlata korviaan myöten lumihangessa jonkun hajun perässä.
Tää kuukausi on kyllä ollut auringonlaskujen kuukausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti