Jaaha, vuosi vaihtui ja tulipahan tuossa mietittyä asioita jos toisiakin. Kesän lopulla poistuin Facebookista, Instagramista ja Twitterista kokonaan. Lopetin myöskin antrell.com blogin koska ei sinne tullut juurikaan postailtua sitten... noh joo. Todennäköisesti laitan antrell.comin ohjautumaan tähän blogiin.
Kopterillakin on tullut vähän nihkeesti lennettyä ja nyt kun uudet säädökset on vihdoinkin voimassa niin pitäisi suorittaa verkkokurssi ja rekisteröityä.
Noh, tuossa kuitenkin pari päivää sitten oli ulkona aivan ihana keli.
Yöllä oli usvaa ja pakkasta. Puut olivat toiselta puolen valkoiset ja toiselta "mustat", eli suunnalta josta usva tuli niin puun oksat jäätyivät kosteudesta ja toisella puolelle ei sitten mitään jäätynytkään. Seuraavana päivänä olikin sitten jo kuura karannut oksista.
Tuli tuossa pari viikkoa sitten käytyä tuolla Korkeusvuorella Chilin kanssa ja teinpä siitä sitten opastevideon miten kyseiselle paikalle pääsee. Ohjeet kun on hieman nihkeet ja opasteet paikalle on kanssa hieman puutteelliset, pitää päästä erittäin lähelle ennen kuin opasteita löytyy ja silloinkin ne on hieman... niin ja näin. Tämä video ohjaa näkötornin läheisyydessä olevalle p-paikkaan jonne auto kannattaa jättää. P-paikalta on n. 15 min kävely matka perille, joskin silläkin matkalla oppaat on hieman niin ja näin. Ensimmäisellä kertaa piti vähän arvuutella että mennäkkö tuonne vai tänne. Eksymään jos pääsee niin ei hirveän kauas tarvitse mennä kun tulee aukea tai tie vastaan.
Perille päästyämme kävelimme Chilin kanssa aurinkoisessa säässä metsässä ja kun pääsimme näkötornille niin keli teki 180° muutoksen:
Tuli tuossa viime viikonloppuna käytyä myöhään illalla / yöllä kuvailemassa tuota Nahkalinnan patoa ja tähtitaivasta. Ei mennyt ihan hukkaan:
Ainoa mikä jäi harmittamaan on ettei ole laajempaa linssiä. Nykyinen kun vaan 16mm vastaava. Tarttis saada joku 11/12mm linssi niin ois parempi. Niin ja täyskennoinen runko ois vielä parempi.
Se mikä täällä on hienoa että ei täältä tartte mennä kovin kauas keskustasta niin tähtitaivas näkyy ihan paljain silmin. Varsinkin kun arkisin katuvalot sammuvat keskiyöllä, niin se auttaa jo huomattavasti. Joo, ei tämä ole mikään pimeä paikka ja valosaastetta tulee kuitenkin, mutta kun olin tottunut asumaan Espoossa jossa vain kirkkaimmat tähdet näkyi pilvettömällä tähtitaivaalla niin on ihan eri olla täällä pihalla katsomassa ylöspäin.
Tässä on ollut pitkä jakso kun on just ja just pakkasta ja sitten plussaa reilusti ja vettä tullut taivaalta. Tammikuu jäi lumettomaksi ja nyt sitten helmikuussa on tullut taas lunta, josko se tällä kertaa jäisi sitten kevääseen asti. Tänään oli vapaa päivä ja kun aurinko paistoi niin kauniisti niin päätin kaivaa tuon järkkärin naftaliinista ja käydä sen kanssa vähän kävelyllä.
Noh, kävely johti melkein suoraan tuohon Nahkalinnan padon viereen ja piti sitä vähän verestellä taitoja että mites sen virran saikaan taas sujuvaksi. Harmillisesti olin ensin niin aikaisin että valon määrä oli liikaa kameran asetuksille ja kun en sitten löytänyt mistään ND-filtteriä. Piti tulla välissä lämmittelemään kotiin ja uusi yritys hieman ennen auringon laskua. Puolitoista tuntia ennen laskua...
Tuossa on nyt muutama kuva. Muutama lisää löytyy tdp.kuvat.fi/kuvat/Loimaa.
Postailen sinne sitten lisää sitä mukaa kun kameraan tallentuu jotain.
Pitkästä aikaa taas tännekin pientä kirjoittelua. Aika mennyt taas aika hujauksessa kun Chili tuli mun luokse ja sitten kun Chili taas lähti Espooseen niin tuli itselle kanssa keikka Espooseen, vanhaan työpaikalle pariksi viikoksi vaihtamaan renkaita. Onneksi otin talvirenkaat mukaan reissuun niin sain vaihdettua työpaikalla renkaat kun talvi pääsi yllättämään autoilijat etelä Suomessa. Takaisin kun pääsi tänne Loimaalle niin pimeä syksy odotti. Sitten taas Joulukuun alussa tuli pakkasta ja maa oli valkoinen, sen pari päivää, mutta ehtisin kuitenkin lennättämään dronea ennen kuin taas oli maa musta.
Jopa Mellilän Riviera ehti melkein kokonaan jäätymään:
Joulukuun alku oli kyllä kelien puolesta aika vuoristorataa, illalla saattoi olla maa valkoinen ja aamulla kun heräsi koiran kanssa lenkille nii maa oli musta ja kun illalla pääsi töistä kotiin niin maa oli taas valkoinen. Tätä sompailua on sitten riittänyt ihan tähän asti. Ehti tuossa Loimaan suurin puheenaihekin valmistua, eli tuo valtatien 9 ylittävä silta seututie 213:llä peruskunnostus valmistui perjantaina 13. päivä joulukuuta.
Ja paljon parjattu liikenneympyrä valtatieltä purettiin.
Vaikka en ole mikään oluthipsteri, enkä juurikaan tykkää porterista, niin täytyy sanoa että tämä oli aivan älyttömän hyvää. Ihan niin hyvää että itse maistiaisten jälkeen saatoin muutaman pullon ostaa ihan juotavaksi asti. Samalla tuli juteltua ennen tilaisuutta Panimon henkilökunnan kanssa ja he ovat vasta 2018 aloittaneet homman ja tämä oli heidän neljäs tuote. Noita kolmea muuta olutta tulikin testattua aiemmin:
...niin voi käydä vaikka lennättämässä dronea pitkin pitäjää. Sen verran aikaisin tuli herättyä vessassa käymään että aurinko ei ollut vielä noussut mutta kirkasta alkoi olemaan. Hetken mietin että menenkö takaisin sänkyyn nukkumaan vai pitäisikö pistää Webasto Volvosta päälle lähteä kuvailemaan. Onneksi päätin pistää vaatteet päälle ja lähteä kuvailemaan.
Nyt kun illat on pimenemässä niin on tullut huomattua iltalenkillä koiran kanssa käydessä että täällä näkee enemmän tähtiä kuin tuolla pääkaupunkiseudulla kun tuota valosaastetta on vähemmän. Onhan täälläkin sitä, mutta vähemmän ja arkisin vielä kun päivä vaihtuu huomiselle niin katuvalot sammutetaan joten vielä vähemmän valosaastetta ilmassa.
Jopa paljain silmin näkee just ja just Linnunradan. Harmillisesti kun tässä muutamana yönä olen käynyt kuvaamassa niin on ollut horisontissa pilviä ja tulee sitten pilaan kuvaukset aika nopeasti. Sekin vielä että taas pitkästä aikaa kun kuvaa tähtitaivasta niin pitää taas muistella mitä asetuksia pitää olla ja ei olla. Tiestysti kun menis tota lähipuistoa pidemmälle niin pimeempää ois taas.
